Rakkaat interwebin lukijat, haluaisin kysyä teiltä: Mitä tekisitte, jos kuoltuamme huomaisimme Jumalan olevankin olemassa? Palaisimme tulessa, sitä me tekisimme. Onko elämä, jota täällä elimme, ollut sen arvoista?
Vaivaatteko päätänne tälläisillä kysymyksillä? Perustamme arkipäiväisen elämämme päivittäin asioille, joita emme ole itse nähneet saati kokeneet (harvoin edes sen kummemmin ajatelleet). Harva meistä on ikinä matkustanut etelänavan yli: varmuutemme maan perusrakenteesta perustuu vain kertomuksiin ja kuviin, joita näkyy kaikkialla. Jospa on vain helpompaa uskoa, mitä kerrotaan, kuin alistaa itsensä olemaan muiden kanssa erimieltä?
Jos voisimme olla varmoja siitä, että kuoltuamme pääsisimme taivaaseen, tai siitä, että kuoltuamme sielupartikkelit vain lakkaisivat olemasta, meidän olisi helppo elää. Tätä varmuutta meillä ei ole: voimme perustaa maailmankatsomuksemme vain arvailuille, ja toivoa, että se kanta, millä kaikki muutkin ovat, on oikea. On kahdenlaista varmuutta: tätä oikeaa, ja tuota väärää. Olet sitten ateisti tai teisti, uskot aina, että sinun aksioomasi on oikea, muiden väärä.
Harmi vaan, että ne vääräuskoiset pitävät niin kovaa ääntä!
